Jälleen kerran sama laulu, painossa ei muutoksia. Siis aamupuntari oli edelleenkin 118,8 kg. Ärsyttävää. Miksei voi olla yksi niistä ihmisistä, joilta paino vain lähtee sekunnissa ja ihannepainon säilyttäminen onnistuu helposti kuin heinänteko?

No jaa.. On kuitenkin puoli voittoa jo se, ettei paino nyt ainakaan hinaa itseään takaisin ylöspäin. Pitää olla kaiketi onnellinen siitäkin...

Tänä aamuna jälleen puntarille. Lukema näyttää 118,8 kg. On se outoa, miten tuo paino heittelee edestakaisin. Alaspäin olisi kaiken kaikkiaan paras suunta tuossa asiassa, mutta millä saavuttaisi ne pysyvät tulokset. On äärettömän helppoa tehdä se 5kg pikapudotus, jossa ei syödä juuri mitään ja juostaan hiki päässä taloa ympäri. Kuitenkin, niiden viiden kilon tilalle tulee sitten viikossa kymmenen kiloa. Se on maailman huonoin tapa saada läskiään lähtemään.

On paljon vaikeampaa saada muutettua omaa ajattelutapaansa ja elintapojaan siihen suuntaan, että söisi järkevästi ja vain tarvitun määrän. Nykyään joka paikassa mainostetaan ruokaa, herkkuja ties mitä suuhun tungettavaa. Olette varmaan huomanneet, että kaikkea mainostaa aina hoikka, suorastaan laiha ihminen. Aivan kuin suklaa ei lihottaisi niitä, jotka ovat laihoja tai laihduttaisi niitä, jotka jo ovat vetäneet suklaata naamaansa yli oman tarpeen, kuten minä.

En tiedä, ärsyttää..

No niin.. Viikonloppu oli ja meni.. Tänä aamuna puntari lohdullisesti näytti lukemaa 119,1 kg. Siinä on sitä pudottamista vielä repullinen jäljellä. Ainakin suuntaus olisi oikea.

Olen henkilökohtaisella tasolla huomannut tuolla Keventäjien sivustolla saman ongelman kuin monet muutkin. Valikkoja saa plärätä urakalla, eikä silti löydä syömiensä ruokien nimikkeitä sieltä, puhumattakaan, että löytäisi liikuntamuotonsa. Omituista kyllä, jääkiekkoa ja jalkapalloa oletetaan jokaisen henkilökohtaisella tasolla pelaavan. Itse kaipaisin listaan lisäksi aktiivista laulamista (uskokaa pois, hiki tulee siinä hommassa, jos tosissaan laulaa). Ei vaan ole huomioitu sitä, että ihan jokainen meistä ei pelaa lätkää joka päivä omaksi huvikseen.

Kaikkiaan epäilyttää tuo nettisysteemi, kun en jouda koneella roikkumaan vapaa-aikojani. Siinä ehkä onkin se syy, että minä hieman sekoitellen käytän kaikkia tuntemiani systeemejä. Ainoa, jota en ole ajatellut kokeilla on ruuasta kokonaan luopuminen. Vaikka vanha sanonta onkin, että hyvä hevonen elää juomallakin.. En siis ole hyvä hevonen...

Vanha sanontahan kuuluu, että mitäpä sitä ei epätoivoinen tekisi. Nimenomaan tuota on otsikkoon valittu. Henkilökohtainen taistelu on alkanut rasittaa henkisellä puolella sen verran, että päätin uhrata 30€ rahoistani liittymällä 3kk ajaksi Keventäjiin. Saa nyt sitten nähdä, onko kyseisestä systeemistä yhtään hyötyä. Lähinnä se vaikuttaa ärsyttävältä järjestelmältä, jonka perusajatus on se, että pitäisi päivittäin istua koneen ääreen ynnäilemään, mitä on syönyt ja kuinka paljon. Siis pitäisi miettiä ruokaa mahdollisimman usein ja paljon. Vielä inhottavampi on systeemi, joka tarjoaa ruokaehdotuksia. Minä en aio siirtyä syömään mitään tofu-nakkeja ja vastaavia. En sitten millään. Normaalia ruokaa täytyy voida syödä, kunhan pienentää annoskokoja ja valitsee hieman tarkemmin sen, mitä kaupasta kotiinsa tuo. Ei tarvitse joka väliin syödä keksejä ja muita herkkuja.

Puntarille hypähtäminen todisti tälle aamulle lukemaa 121,0 kg. Voi siis todeta, että siitä taas lähdetään alaspäin. Siis toivottavasti paino lähtee alaspäin, en suinkaan minä itsetuntoni kanssa alaspäin.

Olen monesti huomannut, että mielialasyöminen on se suurin ongelma minulle. Aina, kun olen yksinäinen tai masentunut, turhautunut, stressaantunut tai vihainen (siis melkein aina jotain näistä) minä syön. Harvoin jaksan yli viikkoa miettiä sitä, miten ja milloin minun tulisi syödä. Usein syön siinä vaiheessa, kun olen jo liian nälkäinen ja harkittu rauhallinen ateriointi muuttuu silmittömäksi ruuan sisään ahtamiseksi. Säännöllinen työ voisi tuossa suhteessa olla parempi asia. Ainakin ehtisi syödä ruokatunnin aikana sen verran rauhassa, ettei tuntuisi syömisen jälkeen siltä kuin vatsaan olisi tungettu jalkapallo.

Töihin palaaminen on osittain hyvä asia, näin läskien lähdettämisen kannalta. Töissä ollessaan ei ehdi syödä koko aikaa. Sorvin ääressä joutuu miettimään kerran jos toisenkin, milloin ehtii ruokapöytään ja mitä siinä haluaa tai viitsii syödä. Monesti ei ole ollenkaan järkevä valinta syödä itseään tupaten täyteen keskellä päivää, jotta jaksaisi vielä iltapäivän ja illankin tehdä töitä.

Joulun aikaan tuli istuttua liiankin kanssa ruokapöydässä. Minä olen aina rakastanut jouluruokia. Tänä jouluna jopa lanttulaatikko maistui minusta herkulliselta. Tuntuu niin oudolta, että joinain vuosina olen inhonnut jo sitä hajua. Kyse ei ollut edes kotona tehdystä, vaan kaupan valmislanttulaatikosta, jonka perinteisesti pitäisi olla vielä parikymmentä kertaa karmivampi makuelämys kuin kotoisen version, johon on ängetty puoli litraa kermaa ja kilo voita maun parantamiseksi.

Toisaalta töihin palaaminen joulun jälkeen on ollut vaikeaa. Tuntuu, etten jaksa. Olen ihan tosissani harkinnut työpaikan vaihtamista, kun jatkuvasti tulee tunne, että oma työpanos täällä on aivan riittämätön ja sen vuoksi itse on lopussa. Ei voi sanoa edes sitä, että palkka huimaisi päätä. Jos kuukaudessa käteen jää noin 1200€, sillä ei kovinkaan pitkälle pötkitä. Siitä rahasta pitäisi maksaa kaikki elämiseen ja olemiseen kuuluvat kustannukset. Toisaalta läskien poiston kannalta on ihan hyvä, ettei sitä rahaa ole liikoja. Jäävät turhimmat herkut aina ostamatta, eikä ruokaa tule heitettyä pois.

No, ehkä minä jatkan uuden työpaikan etsintää samalla, kun aloittelen taas läskien lähdettämisen motivointia.